ESCAPISME

Rondigo RE

Nimi Rondigo RE aka Roni

Rotu Brandenburg
Säkä & väri 167cm, tummanruunikko
Sukupuoli Ori

Painotus Esteratsastus (120cm)
Käyttö Kilpailee ERJ

Syntynyt 01.11.2015
Ikääntyy satunnaisesti, nyt 4-vuotias

Kasvattaja Prime Sporthorses
Omistaja Crimis / Escapisme

VH-tunnus: VH15-066-0199

Kuva © S. Carter / Flickr.com (CC BY-NC-ND 2.0)








Sukutaulu (2 polvea)

i. Rumour Prime
brandenburg, mustanruunikko
ii. Remrock
brdbg, m
ERJ-I, KERJ-II
ie. Yalissa
brdbg, rn
e. Jiodine Spider
brandenburg, ruunikko
ei. Feurig Inferno
brdbg, rt
ee. Jacqueline Klein
brdbg, m


Jalostusinfo

Roni on tarjolla 2-polvisille puoliveritammoille.







Roni



Luonne


Rondigo RE tutummin Roni on lempeä, sosiaalinen ja eläväinen ori, joka on aina menossa mukana ja jonka energiavarastot ei tunnu tyhjenevän ikinä. Herra on nuoresta iästään huolimatta erittäin järkevä tapaus, eikä sillä ole tapana keksiä ikävyyksiä kaksijalkaisten päänmenoksi.

Tarhassa ori nähdään usein purkamassa ylimääräistä energiaansa epämääräisellä riehumisella. Roni hyppii ja pomppii kuin mielipuoli, eikä se tunnu rauhoittuvan edes tunnin yhtä jaksoisen heilumisen jälkeen. Ihme kuitenkin tapahtuu heti, jos ihminen kävelee tarhalle. Roni rauhoittuu välittömästi ja ravaa lennokkaasti kaksijalkaisen luo, aivan kun se oikein odottaisi töihin pääsyä. Taluttaessa Rondigo on perinteinen ori. Se esiintyy ja huutelee tammoille enemmän kuin mielellään ja nauttii suunnattomasti, jos se saa jonkinlaista vastakaikua neidoilta. Usein kuitenkin riittää kevyt nykäisy narusta palauttamaan Ronin pilvilinnoistaan takaisin maantasalle, jolloin ori seuraa nätisti perässä.

Ori on helppo hoitaa, vaikka talutusnäytöksensä jälkeen Ronista ei sitä heti uskoisikaan. Se seisoo kiltisti paikoillaan ja seurailee hoitajansa tekemisiä kiinnostuneena, nauttien samalla saamastaan huomiosta. Edes tammat eivät saa tässä tapauksessa Ronin mielenkiintoa varastettua itseensä nopeaa vilkaisua enempää. Orin kanssa mikään hoitotoimenpide ei tuota ongelmia, olipa kyse sitten kengityksestä tai ihan arkisesta harjausoperaatiosta.

Ronin isän puolen suku on loistanut monipuolisuudellaan, joten myös herralla itsellään on lahjoja vaikka mihin. Tämän ori onkin jo ehtinyt todistaa usempaan otteeseen. Roni on ratsuna energinen, mutta äärimmäisen rehellinen ja nöyrä. Se ei ikinä pelleile tai kyseenalaista ratsastajan käskyjä, vaan suorittaa tehtävät ratsastajan tahdon mukaan. Kouluratsastus ei ole aivan Ronin spesiaalialaa, sillä orin tuntuu olevan vaikea ymmärtää monimutkaisia koulukiemuroita ja toisinaan myös orin mielestä aivan liian hidasta vauhtia. Siitä huolimatta herra yrittää parhaansa ja pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella työskentelyllä Roni kehittyy myös kyseisen lajin parissa. Rata- tai maastoesteillä Ronilla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia. Ori ei säiky erikoisempiakaan esteviritelmiä ja ylittää rohkein mielin kaiken, mitä eteen sattuukin tulemaan. Herra omaa myös hyvän hyppytyylin, josta se on ehtinyt saamaan paljon kehuja. Myös ihan hölläily-pullailu-ratsastus luonnistuu Ronilta ja välillä se tuntuu itsekin tykkäävän enemmän ideasta lähteä maastoon köpöttelemään kuin estetreenien pariin hikoilemaan.

© Minja.E



Päiväkirja

Päiväkirjamerkinnät, valmennukset ja tarinakilapilut.



01.01.2016 Uuden vuoden estehyppelyt (tarinakilpailut)



110cm: Sinua ennen on enää yksi ratsukko, kun jaaritteluun taipuvainen mummosi soittaa. Mitä teet? - Sijoitus 1/2

"Enää yksi ratsukko ennen meitä ja sitten me päästään näyttämään niille närhen munat" sanoin itsevarmana ratsulleni ja taputin tämän kaulaa. Olimme juuri hetki sitten siirtyneet kävelyyn, sillä viimeinen ratsukko ennen meitä aloitteli juuri rataa ja sitten tapahtuikin pahin painajaiseni. Puhelimeni pirahti soimaan (himskatti, unohdin laittaa sen äänettömälle) ja pian verryttelyalueella kaikui Antti Tuiskun peto on irti- kappale. Vastasin katsomatta soittajaa ja kuullessani soittajan äänen, olin enimmikseen peloissani.
"Hei Minja, täällä on Elvi-mummo. Mitä sinulle kuuluu?"
Mietin hetken seuraavaa siirtoani, mutta kohteliaana lapsenlapsena vastasin tälle.
"Hei Elvi. Nyt on hieman huono hetki puhua, olen juuri kilpailuissa ja vuoroni on seuraav..." En saanut lausettani loppuun, kun vanha nainen oli jo ehtinyt aloittaa omien kuulumisien, vaarini kuulumisien ja jopa heidän naapurissa asuvan Leilan kuulumisien jaarittelun. Katsoin, kuinka radalla oleva ratsukko lopetteli suoritustaan ja hätäännyin pahemman kerran. Vain hetki ja meidät kuulutettaisiin radalle! Elvi tuppasi loukkaantumaan herkästi, joten en uskaltanut hänelle luuriakaan lyödä korvaan. Vaihtoehdot alkoi olla harvinaisen vähissä, joten päätin toteuttaa niistä älyvapaimman. Ratsastin pikaisesti verryttelyalueen valvojan luo ja ojensin tälle puhelimen.
"Mumise puhelimeen sen aikaa, että olen suorittanut radan"
Nainen katsoi perääni ihmeissään, mutta teki työtä käskettyä.
Rata sujui kuten piti ja kun viimein pääsimme pois sieltä, riensin hakemaan puhelintani. Nainen näytti hieman kyllästyneeltä kuunnellesaan seitsemänkymppisen mummoni turinoita ja ojensi luuria minua kohti heti, kun näki minut. Kiitin naista ja nostin puhelimen omalle korvalleni. Elvin taukoamaton selostus naapurin Veikon polvivaivoista ja Irma-Liisan uudesta superhienosta kattilasta olivat yhä käynnissä, joten fiksuna tyttönä ajattelin, ettei tämä ollut edes huomannut hetkellistä poissaoloani. "Mitenkäs sinulla itselläsi menee?" huikkasin keskeyttääkseni naisen joutavan päiväiset höpinät ja siirrettyäni ne mummiini. Vaikka tilanne hoituikin hienosti tällä kertaa, en tosiaan toivo sen tapahtuvan uudelleen!


120cm: Ratsusi kieltää kaksi kertaa suorituksenne aikana ja teidät hylätään. Millaisilla esteillä ratsusi kielsi ja kuinka reagoit? - Sijoitus 2/2

Harjoittelumme oli selvästi mennyt perille ja kolme ensimmäistä estettä oli suoritettu puhtaasti, vaikka tavallisen pystyesteen lisäksi yksi niistä olikin ollut muuri ja yksi okseri. Erikoisimmat esteet oli suoritettu, lukuunottamatta viimeisenä odottavaa vesimattoa, joten ratsastin päättäväisin mielin Ronia kohti seuraavaa estettä. Homma ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla, sillä ori päätti kieltää. Olin hämilläni ja kirosin mielessäni, kuinka tavallinen pystyeste oli niin pelottava, ennen kuin yritimme uudelleen. Edes toinen yrittämä ei tuottanut tulosta, sillä Roni kielsi jälleen. En ollut varautunut saman toistuvan, joten lensin kauniissa kaaressa esteen yli. Sisälläni kiehui. Meidät oli hylätty ja ainoastaan pystyesteen takia. Nousin jaloilleni ja nappasin vähän matkan päässä seisovan ratsuni ohjat käteen. Sitten poistuimme paikalta kiukun ja nolouden sekaisissa tunnelmissa.

© Minja.E



Päiväkirjamerkintä



Ulkona oli lähemmäs kaksikymmentä astetta pakkasta, mutta minä reippaana ja säänkestävänä hevosnaisena olin jo harjaamassa puoliverioriani tallikäytävällä. Roni tuntui palelevan jopa sisätiloissa, joten päätin jo hyvissä ajoin pukea vilukissani ratsastusloimeen. Kun orin karvat olivat ojennuksessa, kävin noutamassa sen varusteet ja varustin herran pikavauhtia. Kävellessämme kentällä, oli minulla tunne siitä, että jäädyn. Ja mitä ilmeisemmin niin käy myös uljaalle ratsulleni. Aloitimme alkuverryttelyt ravailemalla. Tein paljon ympyröitä ja taivutuksia, sillä Roni tuntui taas olevan kuin jaloilla varustettu rautakanki. Kun ori tuntui vertyneen tarpeeksi, aloitimme päivän hommat. Koulutuuppausta kauniin päivän kunniaksi! Teimme pohkeenväistöjä, siirtymisiä, ympyrällä työskentelyä, sekä avo-ja sulkutaivutuksia, kunnes kylmyys alkoi kangistaa itseäni aivan kuusi nolla. Teimme Ronin kanssa loppuverryttelyt ja palasimme takaisin tallin lämpöön.

© Minja.E



Päiväkirjamerkintä



Kävin muutama viikko sitten katsomassa nuorta brandenburginhevosoria nimeltä Rondigo RE ja vaikka kyseinen hevonen oli kaukana alkuperäisestä suunnitelmastani, odotin nyt Rondigoa jännittyneenä tallipihallani. Pian näin hevosauton kaartavan pihaan ja hevosen kasvattajan hyppäävän ulos iloisesti tervehtien. Hetken juteltuamme päätimme purkaa uuden tulokkaan pois kopista. Avasimme lastaussillan ja kiepahdin toisen puomin ali Ronin luo. Ori tutkaili minua kiinnostuneena samalla kuin irrotin riimunnarun kiinnityslenkistä. ”Kaikki valmista” huikkasin ja pian sainkin peruuttaa tulokkaan ulos autosta. Ori tuli ulos rauhallisesti ja jäi pää ylhäällä katselemaan uutta ympäristöä. Vaihdoimme vielä muutaman sanan kasvattajan kanssa samalla, kun purimme oria kuljetussuojista, kunnes tämä lähti kotiinsa ja minä Ronin kanssa talliin. Herra vaikutti rauhalliselta ja tyytyväiseltä mutustaessaan heiniä uudessa kodissaan, joten uskalsin hetken seurailun jälkeen jättää herran omaan rauhaansa. Viimein minulla oli taas oma hevonen ja vielä erittäin upea sellainen!

© Minja.E



Tämä on virtuaalihevonen. © Escapisme